Välitiedotusta

Servus!

Tänään töissä oli erittäin vaativa tehtävä: tehdä suomalaista perinneruokaa, noooh ei me jaksettu sitten mitään karjalanpaistia vääntää niin päätimme tehdä pipareita ja joulutorttuja (vaikka ei ne hirveesti Suomea edusta:)). Kaiken lisäksi teimme ne vielä valmistaikinasta, jotka kaverini vanhemmat toivat Suomesta (Iso kiitos heille!), joten pääsimme melko helposti siitä tehtävästä. Saatuamme ne valmiiksi, veimme ne johtajalle ja hän sanoi, että meidän pitää tarjoilla niitä asiakkaille SAKSAAA puhuen.. voitte sitten arvailla, että kuka heidän kanssaan sitten jutteli :D Yllätyimme hieman, kuinka paljon ihmiset söi niitä ja vielä kehui niitä :D Muutama henkilö kysyi, että mistä näitä saa ostettua.




Hieman opiskelimme sen jälkeen yrityksen tietojärjestelmää ja meille kerrotiin - mitä meidän pitää seuraavalla viikolla tehdä. Siihen loppuikin tämä päivä, koska saimme luvan lähteä aikasemmin.

Nyt lähden kohti isäntäperheen mökkiä Rottach-Egerniin... ja viikonloppu ohjelmaan kuuluu condoli-hissillä kulkeiminen vuorille (jotka muuten taitavat olla Alpit) :D

T. Emmi :)

ps. Ensi viikoksi on Müncheniin luvattu lunta, JEEE :D pitää käydä ostaa takki ja kengät ;)

Vuodatus vol.1

Ciao!

Aikas nopsaan tää kaks viikkoa on jo mennyt ja en ole yhtään postikorttiakaan ehtinyt/muistanut ostaa. Mutta enköhän mä niitä tässä lähipäivinä osta :D Onneks tässä on vielä 4 viikkoa jäljellä.

Olemme saaneet säännölliset työajat eli klo 9-15,kun aikasemmin saatoimme edellisenä päivänä kysyä pomolta, että monelta tulemme töihin. Tällä viikolla töissä ei ole oikein joutunut tekemään yhtään mitään, ku viikko alkoikin sillä, että etsimme reseptejä suomalaisista perinneruuista (joita meidän pitäisi siis kokata) ja loppuen lopuksi päätimmekin tehdä piparkakkuja ja joulutorttuja; nopeaa ja helppoa! Teemme siis muutakin kuin vain reseptien etsimistä: näppäilemme numeroita saksankielisistä papereista (jotka ovat kuulemma ERITTÄIN tärkeitä), jotain excel taulukoita sekä pääsin tekemään yhtä mainosflaijeria.

Olemme myös käyneet saman konsernin toisessa samankaltaisessa kaupassa, josta meidän piti hieman kertoa, että miten se eroaa meidän tukusta. Oli kyllä kiva käydä jossain muualla kuin vain istua konttorissa... Teimme muutamat näytteet joululahjoista, jotka laitoimme nätisti esille. Joku päivä menemme katsastamaan yhtiön kilpailijaa, joten siinäkin menee melkein puolikas päivä :D

Yhtenä päivänä meinasi niin mennä hermot työpaikkamme Projekti"johtajaan", kun joudun tämän viikon olla hänen kanssaan ja olla hänen assistenttina, joka siis tarkoittaa sitä, että hän laittaa minun vastuulle asioita (jotka oikeasti kuuluisivat hänelle). Vielä sellaisia joita en ole ikinä koulussa (tai missään muuallakaan) opiskellut. Senhän takia olemme täällä Saksassa että oppisimme uusia asioita, MUTTA tämä kyseinen herra sitten päätti laittaa minut tekemään jotain tarralappuja excelillä (ja se ei ole mikään tosta-noin-vain ekaa kertaa tekemässä-tyyliin :D)vaan kyseessä oli 14 eri pastan kokoaminen tiedostoon ja siitä vielä tulostaa oikean kokoiset laput! Tuo kuullostaa helpolta, mutta ei sille, joka sitä ekaa kertaa tekee... ja sen tehtävän väliin hän päättää lisätä vielä muutaman tehtävän lisää, how nice is that? :D:D

Onneksi on enää pari päivää hänen kanssaan :D Muuten työpaikkakin on OK ja oleilu täällä :D

Perhe on ollut edelleen erittäin mukava ja olen muuten unohtanut kertoa, minkälainen kokoonpano tämä perhe on :D eli perheessä on isä, äiti, 3 poikaa (23v, 21v ja 12v) sekä tyttö (15v). Vanhimmat pojat asuvat läheisessä kerrostalossa ja me muut asumme toisessa kerrostalossa, parin U-Bahn pysäkin päästä päärautatieasemasta. Perhe omistaa ison asunnon,joka on n. 80 vuotta vanha (eli lattiat hieman narisee jne:)) Talossa on 6 huonetta, keittiö ja 2 WC:tä ja 2 kylpyhuonetta. Heillä on myös kissa nimeltä Seli, joka tykkää nukkua huoneeni sohvalla :D

Yhtenä päivänä halusimme mennä kahvilaan juomaan kahvia ja syömään esim. pullaa tai leipiä, MUTTA EI --- ei täältä mitään kahviloita löytynyt, ei- vaikka kuinka etsittiin kaupungilla. Päätimme lähteä sitten pikku kaduille katsomaan olisiko siellä missään, niin thank God siellä oli. Sekin oli ravintola, mutta kyllä me sieltä teetä ja leipää saatiin :D

Hirveästi mainostetaan sitä, että saksalaiset juttelisivat hirveästi esim. metrossa tai junassa, mutta todellisuudessa se ei ole näin, VAAN täälläkin ihmiset tuijottavat seiniä tai ovia :D Hississä ihmiset saattavat jotain small talkia vääntää, mutta sekin hyvin vähäistä :D

Vihdoin!

Hellurei taas!

Nyt on "kunnon" työt aloitettu, vaikka en siltikään oikein tiedä mikä on työtehtäväni :D No siis kuitenkin tällä hetkellä kuitenkin istun toimistossa tietokoneen äärellä ja koitan ymmärtää mitä kolleegat sanovat (kyllä, saksaa täällä mongerretaan).

Ensin opettelin käyttämään kämmenmikroa, jolla tarkastettiin, että onko tiettyjä tuotteita hyllyssä ja jos ei ollut niin kämmenmikro ilmoitti siitä tietokoneelle ( ja niistä kokosimmen listan). Työalue haravointini koostui juusto-, liha- ja pakaste-osastoista. Haravoinnin jälkeen menimme toimistoon istumaan ja tekemään jotain paperihommia (joista ei ole mitään käsitystä mitä ne oli) -- tein työtä käskettyä :D Siinä se päivä yllättävän nopeasti sitten menikin :D

Tämän viikon teen sitä työtä ja sen jälkeen vaihdan kaverini kanssa, että hän tulee jatkamaan minun tehtäviä ja minä menen hänen. Mielenkiintoista siis tulossa :D Tänään jopa "piinapenkki"- pomokin oli yllättävän ystävällinen ja naureskeli, kun en aina ymmärtänyt kaikkea :D

Huomenna (eli keskiviikkona) menemme töihin klo 8 ja sieltä lähdemme Münchenin lentoasemalla opettajaamme vastaan, kun hän tulee työpaikallemme pitämään tavoitekeskustelua (eli siis mitä odotamme työstä jne).

Tänään on nähty, kuultu ja maistettu jotain suomalaista. Kävimme kaverini kanssa Münchenin nykytaide museossa (joka oli erittääääin iso ja avara).

Pinakothek der moderne

ulkoa ja sisältä

Eli yritys on vähittäistavara tukku...

Perustettu: vuonna 1964 Mühleheim/Ruhr

Pääkonttori: Düsseldorf

Myynti: 33,1 mrd. €

Maita: 29

Myymälöitä: 655

Työntekijöitä: 122 814

Tuotteita: 14 000- 50 000
- 20 000 eri ruokatuotetta ja 30 000 ei-ruoka tuotetta (riippuen koosta ja tyypistä)
-3 kauppa formaattia: Classic (myymälät 10 000-16 000 m2)
Junior myymälä (myymälät 7000–9000 m2)
Eco myymälä (myymälät 2 500–4000 m2)

Asiakaskuntaan kuuluu mm. hotelleja, huoltoasemia, kioskeja ja ravintoiloita.

No niin...

Tänään siis alkoi kauan odotettu ensimmäinen työpäivä, joka loppuenlopuksi ei ollutkaan mitenkään mahtava; aluksi luulimme, että olemme toimistossa töissä - mutta ei... meille oli varattu paikka HYLLYTTÄJINÄ!!!! Siihen lopahti meidän "unelmatyö"-dream :D Ensinnäkin meidän pitää laittaa jotkut kauheat työliivit päälle ja purkaa tavaroita (how nice is that). En malta odottaa mitä huomenna tapahtuu :D:D Onneksi meillä on mukava nuori herra "työpaikkaohjaajana" (eli siis hän näyttää meille mitä pitää tehdä ja milloin) ja lisäksi tietysti paikan pomot. Muut työntekijät ei hirveästi englantia puhu (surprise surprise :D) ja heidän kanssa kommunikaatio on hieman vaikeaa. Tänään kuitenkin meidät pyydettiin juttelemaan yhden pomon kanssa hieman meidän työkuvioista ja työajoista. Voin sanoa, että se keskustelu ei ollut mistään maailman parhaimmasta päästä VAAN kyseessä oli ns. piinapenkistä, ja koska minä olen ainut (eli siis töissä on suomalaisista minä ja kaverini) meistä kahdesta joka puhuu saksaa, joten mä jouduin olla se välikäsi siinä, että sain käännettyä suomeksi kaikki, ja kun mun saksan kieli ei oo mistään parhaimmasta päästä ni oli hieman hankalaa. Sekin vielä, että se pomo halusi että me puhuisimme töissä saksaa ni hän hoiti sitten sen piinapenkinkin saksaksi. Hieman jouduin tänään myös asiakaspalvella, kun asiakkaat tulivat kyselemään missä tietyt tuotteet ovat. Toivottavasti aurinko paistaa tällä kertaa myös risukasaan ;)

Huomenna lähdemmekin perheen kanssa Alppien juurelle Rottach-Egerniin, jossa perheellä on mökki. R-E on kuulemma pieni kylä, joka talvella kasvaa isoksi turistikeskukseksi laskettelun ansiosta.

-----------------------> next day

Tänään menin (ja osasinkin vielä) yksin U-Bahnilla töihin. Päivä alkoi perinteiseen tapaan; liivi päälle ja hyllyttämään, siinä toivossa, että tänään tapahtuisi jotain mielenkiintoista :D .... ja niin tapahtuikin ennen ruokatuntia, kun "piinapenkki"-pomo tuli vastaan käytävällä ja kertoi, että saatan päästä maanantaina konttoriin tekemään töitä, JEESSS!!! Oli mukava lopetus päivälle :D Saas nährä miten meikäläisen käy...

Tänään näin myös Alpit (ne on niiiiiiiin kauniita!!) ja perheen hienon talon pienessä kylässä. Huono puoli täällä on vain sää, vettä tulee vaan, mutta vuorilla sataa lunta, plaaaah.. :/ Mutta todella kaunista täällä Rottach-Egern:ssä. Olen tavannut myös uusia tuttavuuksia, ja perheen naapuri kävi syömässä meidän kanssa (hän oli suomenruotsalainen, asunut n. 30-40 vuotta Saksassa, eikä osaa enää kunnolla suomea). Sää on ollut melko huono, kun Alpeilla sataa lunta ja täällä Alppien juurilla vettä.

Voin myöhemmin laitella hieman kuvia tänne kun vaan kerkeän, kiirettä pitää ;)

Grüss Gott! (suom. "Jumalan terve", katolilaisuuden takia melkein kaikkia tervehditään noin)

No niin, on aika aloittaa ihka ensimmäinen blogimerkintä (ja samalla myös ensimmäinen päivä täällä). Eilen lähdimme (kaiken sen alkusäätämisen jälkeen) Helsinki-Vantaalta noin klo 18.55 lentokoneella kohti Müncheniä. Matka tuntui ikuisuudelta (todellisuudessa 2 h 30 min), mutta hauskaa meillä oli ja ruokakin suhtkoht hyvää! Lentokoneen laskeutumisvaiheessa jokaisella pyöri isoja perhosia vatsassa ja laukkuja odotellessamme jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Ikinä ei ole jännittänyt samalla tavalla kuin eilen :D Kun saimme laukut, lähdimme kohti ovia, joiden takana olisi iso porukka melkein-tuntemattomia saksalaisia vanhempineen. Tavatessamme "uudet perheemme" päässä ei hirveästi mitään pyörinyt, ja yritä siinä sitten kädet täristen alkaa puhua saksaa. Thank God - perhe oli kuitenkin toooosi mukava ja vieraanvarainen. Menimme heidän auton luokse ja lähdimme ajamaan kohti heidän asuntoaan.

"Kotona" perheen isäntä esitteli taloa (joka muuten on aivan mahtavan hieno) ja kertoi mitä lähipäivinä tulemme tekemmän (esim. matkakortin osto, tutustuminen kaupunkiin jne). Sitten olikin jo aika mennä nukkumaaan...

Yöllä ei hirveästi tullut unta saatua, koska jännitti niin paljon mitä huominen tuo tullessaan. Kiitos kuitenkin hyvän sängyn ja mielettömän ison tyynyn ja peiton, sain edes hieman nukuttua ;) Aamu alkoi hieman jännittäen, koska en yhtään tiennyt minkälainen on perheen aamurutiini ja, että kuinka paljon on aikaa valmistautua. Onneksi kuitenki hieman maalaisjärkeä käyttäen aamustakin selvittiin :D

Sitten olikin aika tutustua Münchenin IHANAAN metrokartastoon (joka siis ei todellakaan ole samanlainen kuin Suomessa, sen voitte unohtaa :D) Matkan määränpää oli isäntäperheen tyttären koulu, jossa vietimme ensimmäisen päivän. Saimme tutustua saksalaiseen "koulukulttuuriin", joka siis alkoi kuvaamataidolla ja loppui tekstinkäsitellyyn (jonka jälkeen menimme kaakaolle läheiselle torille). Torireissun jälkeen lähdimme metsästämään matkakorttia, jolla pääsisin U-Bahn:lle (meidän metro) tai S-Bahn:lle (meidän lähijuna), ja tehtävä ei ollut mikään helppo homma. Toinen tehtävä tälle päivälle oli myöskin ostaa pre-paid puhelin kortti JA saada se vielä toimimaankin :D Kummastakin tehtävästä suoriuduimme erinomaisesti, joten lähdimme käymään tulevilla työpaikoillamme. Ensin ajattelin, että en ikinä pääse perille (muutakun taksilla) U- ja S-Bahnilla, mutta matka olikin yllättävän helppo. Ensin metroon - rappuset ylös - bussiin - töissä ja matkan kesto on noin 30 min.

Reissun jälkeen tulimme takaisin asunnolle, jossa olimme vähän aikaa ja taas lähdimme - nyt suuntana olikin Marienplatz, jossa tapasimme kavereita. Siellä kävimme kahvilassa ja kiertelimme hieman (ja tottakai; katsottiin nähtävyyksiä), jonka jälkeen kello näyttikin jo sen verran, että piti asunnolle takaisin lähteä.

Siinä se päivä melkeimpä olikin, en malta odottaa huomista!